Arvojen menetys on tullut, kun rahasta tuli uskonto - ja kaikesta siitä mitä rahalla saa. Todellakin tabu toisensa perään on rikottu.
On ajateltu, että rahan avulla tulevat mahdollisuudet voi lunastaa heti tai optiot voi varastoida tulevaisuutta varten.
Unohdettiin se todellinen arvo, joka on riippumaton uskonnoista tai riippuvainen - eli ihmisen vähimmäismäärä vapaata eksistentiaalisesta ahdistuksesta - ilman sitä on demokraattisen yhteiskuntamuodon olemassaolo mahdoton yhtälö. Juuri näin on käynyt. Tabut toisensa perään on murrettu ja työ ei enää kanna - tunnelin päässä oleva valo hiipuu.
Minällä on nimittäin arvonsa ja juuri siksi tuleva eriarvoistuminen ja sen mukana tuomat ongelmat olisi pitänyt huomata jo ajat sitten.
Raha vastaa tabuun - päästä irti ahdistuksesta. Raha ja kuluttaminen luo turvaa päästää irti peloista ( paitsi siitä, että raha loppuu, eikä kasva lisää ) elottomuus voitetaan kuluttamalla - suojattomuus taas pidättymällä kulutuksesta - säästämällä.
Raha siis suojaa toisten armoille joutumiselta? Voit maksaa itsesi ulos ja muuttaa pois - suhteesta ( kaikkeen nykyiseen)
Tässä on yksi valitettava epäkohta - itsensä ja oman egonsa tunnustamista ei voi ostaa ja siksi rahan lupaus pettää aina.
Lyhyesti alkoholista; juuri, kun olimme (tilastot) oppineet eurooppalaisille juomatavoille ( alkaneet oppimaan) otettiiin viisi askelta takaisin - valitettavasti.
Just nii se on - ei enempää eikä vähempää - vähä enemmän mieluusti
VastaaPoista