Richard Sennet ihmettelee liikeellelähdön ja liikkeelläpysymisen itseisarvoistumista päämäärään verrattuna. Nopeus luo ajasta niukkuushyödykkeen ja nolla summapelin ( Juha Siltala) jossa toisen ehtiminen tapahtuu toisen kustannuksella. Pääoman liikkumavauhti sotii ihmisen luonnollista tempoa vastaan.
Haaveena onkin pakeneminen - oman talon kunnostaminen tai ulkomaille muutto - talo Italiasta tai eläkkeelle aikaisin ja Thaimaahan - siellähän pienelläkin rahalla elää ihmisarvoisesti (suomalaisen mittapuun mukaan) Ihminen haluaisi elää elämää, jota eläisi, jos voisi.
Televisio tarjoaa auttavaa pakoa todellisuudesta tarjoamalla "tositarinoilla" ryyditettyä elämystä ja jossa joku sitten tippuu ja saa rangaistukseksi henkilökohtaisen mollaamisen - vahingonilo on siis suurin ilo - valitettavasti.
Televisiossa tehdään ruokaa mielettömästi - kuitenkin ajan kortilla olo estää ruuan valmistamisen, ainakin arjessa, jolloin moni tyytyy puolivalmisteisiin tai mikroruokaa. Suomessa ulkona syöminen on hampurilaisen tai pizzan puputtamista, joskus mennään syömää oikein "kiinalaista" tai muuta "eksoottista" etnoruokaa - suurimalla osalla ei olekaan muuhun varaa.
Taloja entisöidään ja kunnostetaan hullun lailla - milloin niissä aletaan asumaan, kun kotona oloon on aina vähemmän aikaa - on nimittäin hankittava hiki hatussa rahaa, jotta voi saada kaikki sen jota mielikuvissaan kuvittelee tekevän meistä itsenäisen ja hyväksytyn.
Mitä masentuneempi ihminen on sitä enemmän hän himoitsee saavuttamattomia asioita - kiinteistöjä ja muuttamista muualle - missä voi aloittaa elämän - aloittaa elämään sitä elämää, jonka olisi pitänyt alkaa jo syntymässä.
Yhteiskunta ja sen päättäjät lisäävät höyryä pannuun - he toimivat täysin sokaistuneina - kuten liike-elämäkin, joka luo tarpeita turhuuksien markkinoille.
Piäisikö alkaa elämään tänään ja olla tekemättä mitään - siis " ei tekemistä"
Aion perustaa ( matkia ) yhdistyksen ajan viivyttämiseksi facebookkiini. Sen arvo on - pysyä jossain - ei vain sokeasti toimia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti